Suomi vaurastui 1900-luvulla Japanin jälkeen suhteellisesti eniten maailmassa. 1990-luku oli tuon kehityksen huippu: markkinoiden avaaminen, yritysverouudistus, panostukset tutkimukseen ja kehitykseen, EU- ja eurojäsenyyksien tuomat uudistukset ja mahdollisuudet. Suomi nousikin uuden vuosituhannen aluksi maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi.
Sitten uudistusten tahti hiipui. Uudistusten luoma kasvu ja hyvä saavutti huippunsa vuonna 2008: Suomi saavutti vuosisatojen takamatkan jälkeen BKT/capita mitattuna isoveljemme Ruotsin hyvinvoinnin. Sitten alkoi alamäki.
2008-2019 Suomen talous polki käytännössä paikoillaan. Se kasvoi vain 4 prosenttia, kun Ruotsin kasvoi samaan aikaan 22 prosenttia. Myös Tanska ja Norja kasvoivat samaan aikaan 15 ja 14 prosenttia. Ja sama alavire jatkuu. Suomen potentiaalinen talouskasvu on kuluvalla vuosikymmenellä noin 10 prosenttia, kun se Ruotsissa on kaksinkertainen, 20 prosenttia.
Romahdusta ei voi selittää Nokialla. Syy on omassa peilissä. Me emme ole uudistuneet muiden pohjoismaiden tai esimerkiksi Saksan ja Hollannin tavoin. Hyvinvointivaltio koostuu turvasta ja tasa-arvoisista mahdollisuuksista, yhdistyen kaikkien osallistumiseen työntekoon vaurautta luovassa markkinataloudessa ja vapaassa kaupassa ja kilpailussa. Verrokkimaissa on ymmärretty, että tuo malli on ideaali, jota palvelemaan rakenteita on muokattava ajassa ja maailman muutoksessa.
Suomessa on rakastuttu rakenteisiin. Meillä olisi jo kauan sitten pitänyt uudistaa mm. työmarkkinat, sosiaaliturva, verotus, maahanmuutto ja yhteiskunnan palvelurakenteet vastaamaan tämän vuosituhannen ympäristöä. Mutta meillä tämä tulkitaan yksisilmäisenä parannus-heikennys keskusteluna menneisyydessä saavutetuista eduista.
Esimerkkinä voi käyttää työmarkkinoita. Meillä on 60-luvulta periytyvä työmarkkinamalli ja maailman tiukin työehtojen yleissitovuus, 70-luvulta periytyvä työttömyysturva, joka suunniteltiin täystyöllisyyden aikaan sekä 40-luvulla tehty työrauhalainsäädäntö. Sen ajanmukaisuus nähtiin viime viikolla pääkaupunkiseudulla, kun 5000 euroa kuukaudessa tienaavat ja 55-vuotiaana täydelle eläkkeelle jäävät veturinkuljettajat järjestivät laittoman lakon.
Samaan aikaan Suomi valittiin jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Ajat sitten hidastunutta hyvinvoinnin moottoria paikataan alati kasvavalla velkavuorella. Asetelma muistuttaa sitä, kun Titanicin törmääminen jäävuoreen alkaa olla jo väistämätöntä, mutta kurssin reivaamisen sijaan tanssi ja juhla vain jatkuvat ensimmäisen luokan kannella. Jos rohkeus uudistua ei pian koita, seuraa itku pitkästä ilosta.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 22.3.2021
