Etäisyyssääntely asettaisi puolet Suomen maakunnista tuulivoimapaitsioon

Hallituksen valmistelema tuulivoiman etäisyyssääntely asettaa Suomen eri alueet voimakkaasti eriarvoiseen asemaan, kun vaikutuksia tarkastellaan maakunnittain. Puolessa Suomen maakuntia tuulivoimarakentaminen olisi jatkossa hyvin rajoitettua. Keskuskauppakamari pitää kaavamaista etäisyyssääntelyä investointien, sähköjärjestelmän ja alueiden elinvoiman kannalta vahingollisena.

Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomessa tuulivoiman rakennuspaikat vähenisivät maakunnasta ja etäisyydestä riippuen 75–100 prosenttia. Tuulivoima painottuisi pohjoiseen, sillä etäisyyssääntelyn ulkopuolisista rakennuspaikoista 84–93 prosenttia olisi jatkossa Pohjois-Suomessa, pääosin Lapissa.

”Ehdotettu etäisyyssääntely asettaa Suomen eri alueet voimakkaasti eri asemaan uusiutuvan energian rakentamismahdollisuuksien suhteen. Puolet maakunnista olisi tuulivoimapaitsiossa, jossa rakentaminen ja kuntien päätösvalta tuulivoimahankkeista olisi käytännössä hyvin rajoitettua”, toteaa Keskuskauppakamarin johtava elinkeino- ja ilmastoasiantuntija Teppo Säkkinen.

”Pohjois-Suomi taas joutuisi kantamaan koko maan sähköntuotannon lisäystarpeet. Vaikka investointeja ja energiaa tarvitaan myös pohjoisessa, voivat hyväksyttävyyden kipurajat tulla vastaan. Samalla sähköä pitäisi siirtää entistä enemmän pohjoisesta etelän kulutukseen.”

Jo 2000 metrin etäisyydellä asutuksesta yhdeksässä eli puolessa Manner-Suomen maakunnista rakennuspaikkoja olisi alle sadalle voimalalle, ja viidessä näistä maakunnista ei lainkaan. Yli 2800 metrin etäisyydellä puolessa Suomen maakunnista etäisyyssääntelyn ulkopuolisia rakennuspaikkoja olisi alle kymmenelle voimalalle tai ei lainkaan.

Arviot pohjautuvat konsulttiyhtiö FCG:n Ympäristöministeriölle 2024 laatimaan raporttiin. Keskuskauppakamari on koostanut FCG:n raportin pohjalta alueellisia vertailutietoja. Rakentamispaikkojen muutoksessa vertailukohtana on 800 metriä, joka on nykyisten tuulivoimahankkeiden keskimääräinen etäisyys asutuksesta meluvaikutuksiin pohjautuen.

Etelä-Suomi: Useimmissa Etelä-Suomen maakunnissa etäisyyssääntelyn sisällä ei olisi lainkaan mahdollisia voimalapaikkoja. Yksittäisten voimaloiden rakennuspaikkoja olisi Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä. 2800 metrin etäisyydellä koko Etelä-Suomeen mahtuisi kaksi voimalaa. Samaan aikaan sähkön tarve kasvaa eteläisen Suomen kaupungeissa, joista on suljettu kivihiilipohjaista sähköntuotantoa.

Länsi-Suomi: Länsi-Suomessa Pohjanmaalta Keski-Suomeen etäisyyssääntely vähentää mahdollisia rakentamispaikkoja 2000 metrissä 91 prosenttia ja 2800 metrissä 98 prosenttia. Vähiten rakentamismahdollisuuksia olisi Satakunnassa ja Pirkanmaalla, joissa on 2800 metrin etäisyydellä vain yksittäisiä voimalapaikkoja.

Itä-Suomi: Itä-Suomessa tuulivoimaa rajoittaa aluevalvonta. Vaikka tuulivoiman ja tutkien yhteensovitukseen löydettäisiin ratkaisuja, 2000 metrin etäisyydellä mahdollisia rakentamispaikkoja olisi jäljellä neljännes ja 2800 metrin etäisyydellä yli 94 prosenttia rakennuspaikoista rajautuu ulos. Eniten paikkoja olisi Kainuussa, Etelä-Savossa vain yksittäisiä.

Pohjois-Suomi: Etäisyysääntelyn myötä tuulivoima painottuu pohjoiseen. 2000 metrin etäisyydellä 84 prosenttia ja 2800 metrin etäisyydellä 93 prosenttia kaikista mahdollisista rakennuspaikoista sijoittuu Pohjois-Suomeen, painottuen selvästi Lappiin. Etäisyyssääntely rajaa pohjoisessakin 56–74 prosenttia mahdollisista rakennuspaikoista ja työntää rakentamista erämaisille alueille.

Ehdotettu etäisyyssääntely on osa uutta alueidenkäyttölakia

Etäisyyssääntely sisältyy hallituksen luonnokseen uudesta alueidenkäyttölaista, jonka lausuntokierros päättyi heinäkuussa. Sen mukaan tuulivoimaloiden etäisyys asutuksesta pitäisi olla kahdeksan kertaa voimalan korkeus, mikä tarkoittaisi pääsääntöisesti 2400–2800 metriä.

Sääntelystä voisi poiketa, jos alue olisi osoitettu tuulivoimarakentamiseen maakuntakaavassa, tai jokainen etäisyyden sisällä asuinkiinteistön omistava antaisi sille suostumuksensa. Näiden poikkeusten vaikutus on kuitenkin epävarma. Yksikin kiinteistönomistaja voisi estää hankkeen, vaikka sillä olisi muuten laaja hyväksyntä. Vastaava suostumusmenettely ei koske mitään muita teollisia hankkeita.

Voimassa olevissa maakuntakaavoissa on tuulivoimalle osoitettuja alueita. Monissa on kuitenkin jo kehitteillä hanke tai ne eivät sovellu rakentamiseen. Myös tuulivoimalle kaavassa osoitetut alueet voivat tarkemmissa selvityksissä osoittautua mahdottomaksi esimerkiksi melun ja välkkeen tai ympäristövaikutusten vuoksi.

Koko maassa etäisyyssääntelyn ulkopuolelle jäisi 18–35 prosenttia teoriassa mahdollisista rakentamispaikoista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki näistä soveltuvat tuulivoimatuotantoon.

”Vaikka paikka olisi riittävän etäällä asutuksessa, muut tekijät kuten luontoarvot, etäisyys sähköverkosta tai elinkeinot, kuten porotalous voivat rajoittaa tuulivoimahankkeita. Siksi etäisyyssääntelyn vaikutus voi olla suurempi kuin arvioitu”, Säkkinen painottaa.

Keskuskauppakamari korostaa, että vahva paikallinen hyväksyttävyys on edellytys uusiutuvan energian lisärakentamiselle Suomessa.

”Paras ratkaisu on pitää kiinni nykymallista, jossa sopiva etäisyys arvioidaan tapauskohtaisesti, melu-, välke- ja maisemavaikutusten perusteella ja päätösvalta on paikallisella tasolla. Kaikkialle tuulivoima ei sovi, ja jo nyt kunnat voivat asettaa etäisyysvaatimuksia voimaloille. Kaavamainen etäisyyssääntely aiheuttaa kuitenkin enemmän ongelmia kuin se ratkaisee”, toteaa Säkkinen.

Taulukko. Etäisyyssääntelyn vaikutus tuulivoimaloiden rakennuspaikkoihin (kpl) suuralueittain ja maakunnittain eri etäisyyksillä (Tietojen lähde: FCG 2024).

Viittaukset: Tuulivoiman ja asutuksen välisen etäisyyssääntelyn taloudellisten vaikutusten arviointi, FCG 2024, mahdolliset virheet tietojen koostamisessa Keskuskauppakamarin.