Hyvinvointiyhteiskuntamme pyörii työllä sekä verovaroin kustannetuilla perusinfralla, palveluilla ja tulonsiirroilla. Maailma ei ole koskaan valmis, ja siksi jatkuvaa uudistamista tarvitaan. Liian moni tuntuu kuitenkin keskittyvän rahan jakamiseen eikä siihen mistä jaettavaa saataisiin lisää.
Ei nimittäin ole olemassa sellaisia kuin valtion raha, kaupungin raha tai julkinen raha. On vain veronmaksa-jien rahaa. Ja veronmaksajia olemme vain me tavalliset ihmiset ja yritykset. Velkarahakin on tulevien veronmaksajien rahaa. Vähän kuin lapsiemme säästöpossuista kähveltäisimme.
Verojen ainainen kiristäminen on myös lyhytnäköistä. Lopulta tulee pää vetävän käteen. Veroprosenttien noustessa myös työ, yrittäminen ja uuden luominen vähitellen hiipuvat. Jos saman saa tekemättäkin, yhä harvempi enää tekee.
Kuntavaalit lähestyvät ja lupaajia liikkuu kaikkialla. Äänestäjän tärkein kysymys onkin: ”Mistä rahat?”. Ja vastauksena ei pidä tyytyä ympäripyöreisiin. Ainoa kestävä tie kasvattaa hyvinvointiamme on kannustaa yrityksiä investoimaan ja luomaan uusia työpaikkoja sekä ihmisiä ottamaan vastaan ja tekemään töitä.
Keskuskauppakamari julkisti viime viikolla Suuren Veroselvityksen. Siinä tutkittiin vuoden 2019 verotiedoista suomalaisten yritysten toiminnasta seuraava verojalanjälki yhteiskunnalle. Monesti tuijotetaan vain yrityksen voitosta maksamaa yhteisöveroa, kun arvioidaan yrityksen osallistumista yhteiskunnan rahoittamiseen.
Mutta ilman yritystä ja sen toimintaa ei syntyisi työpaikkoja ja palkoista maksettavia veroja ja tilitettäviä maksuja. Ilman yrityksiä ei maksettaisi ympäristö- ja valmisteveroja. Ilman yrityksen tuottamia tuotteita ja palveluita ei niiden hinnasta tilitettäisi arvonlisäveroa.
Kokonaisuudessaan yritysten toiminnasta seuranneet niiden valtiolle, kunnille ja sosiaaliturvarahastoille maksamat sekä tilittämät verot ja maksut olivat vuonna 2019 yhteensä 69 miljardia euroa. Sitä voi verrata esimerkiksi koko Suomen valtion vuoden 2019 menoihin, jotka olivat 55 miljardia euroa. Toki yritysten tuottamaan yhteiseen hyvään voidaan laskea myös niiden työntekijöiden käteen jäävät tulot ja hyvinvointi.
Nyt kuntavaalien alla on keskusteltu siitä, mikä on yritysten merkitys kuntien elinvoiman kannalta. Yhdellä sanalla tiivistettynä se on: korvaamaton. Siksi kuntapäättäjien olisi mietittävä veronkorotusten sijaan, miten saamme lisää yrityksiä kuntaamme ja miten niitä voisi kannustaa ja auttaa investoimaan uuteen työhön ja tekemiseen. Suomen veroaste on jo OECD-maiden korkeimpia. Sen sijaan työllistäviä yrityksiä meillä on aivan liian vähän.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 7.6.2021
