Koronakriisi on myös talouspolitiikkaa

Artikkeli on julkaistu Kauppakamarilehdessä nro. 04/20. Teksti Timo Sormunen, kuva Lauri Heikkinen, Shutterstock.

Istuvan hallituksen keskeisenä urakkana on luotsata Suomi kunnialla ulos koronakriisistä. Keskustan puheenjohtajan, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon mukaan sen rinnalla on pidettävä huolta myös yritysten toimintaedellytyksistä. Se tarkoittaa mm. verotuksen ennakoitavuutta, osaavan työvoiman, rahoituksen turvaamista sekä paikallisen sopimisen edistämistä.

Suomen Keskusta lähti nykyiseen hallitukseen huolehtimaan Suomen taloudesta ja työpaikoista. Koronakriisin myötä moni hallitusohjelman kirjaus ja etenkin sen työllisyystavoite on kuitenkin alkanut näyttää epärealistiselta.

Tiukkaan taloudenpitoon tottuneita kauhistuttaa myös valtion nykyinen velanotto, josta riittää maksettavaa myös seuraaville polville.

Keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko tunnustaa, että koronan hintalappu on kiistatta suuri. Toimettomuus tulisi Suomelle kuitenkin vielä kalliimmaksi paitsi inhimillisesti myös talouden ja työllisyyden näkökulmasta.

”Testaus ja varautuminen rokotteeseen pitävät myös talouden pyörät pyörimässä. Koronakriisin hoito ja yritysten toimintaedellytysten turvaaminen on tällä hetkellä tärkeintä talous- ja työllisyyspolitiikkaa”, hän painottaa Kauppakamarilehden haastattelussa.

Työllisyystoimiin liittyvässä keskustelussa keskitytään myös liikaa vain työvoiman tarjontaa lisääviin toimiin. Saarikko muistuttaa, ettei hallitus synnytä työpaikkoja. Niitä luovat yrittäjät, jotka uskaltavat ottaa riskin liiketoiminnan kasvusta ja palkata uuden ihmisen.

”Siksi ne tarvitsevat ennakoitavuutta verotukseen, ammattitaitoisia työntekijöitä sekä toimivaa infrastruktuuria ja yritysrahoitusjärjestelmää”, hän tiivistää.

Poteroista paikalliseen sopimiseen

Hallitus on painottanut budjetissaan sitoutuvansa yritysten kilpailukyvyn tukemiseen ja suomalaisten työpaikkojen turvaamiseen. Kilpailukykyä edistäviä toimia ovat olleet mm. sähköveron laskeminen EU-minimiin, päästökauppakompensaation uudistaminen ja väylämaksun puolituksen jatkaminen.

”Toisaalta työllisyyden paraneminen edellyttää, että myös elinkeinoelämämme kykenee uudistumaan ja investoimaan”, Saarikko huomauttaa.

Työttömien työnhakuvelvoite ja sitä tukevat palvelut on havaittu toimiviksi muissa Pohjoismaissa. Nyt tätä ajattelua tuodaan Suomeen.

”Ensi keväänä on vielä uudistettava työttömyysturvaa tukemaan työttömyysjaksojen lyhentymistä.”

Saarikko edistäisi myös paikallista sopimista – kuten myös valtaosa kauppakamarin kyselyyn vastanneista yrityksistä. Hän ihmetteleekin, miksi paikallinen sopiminen on työmarkkinaosapuolille niin vaikea asia edistää. Lisäksi osapuolet pysyttelevät asiassa edelleen omissa poteroissaan.

”Työpaikoilla tapahtuvaa sopimista tarvitaan lisää ja se on myös hallitusohjelmassa. Keskustan tavoitteena on lisätä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia myös järjestäytymättömissä yrityksissä ja haluamme esimerkiksi purkaa sopimisen kieltoja. Osapuolilla onkin nyt näytön paikka saada esityksiä ensi kevääksi”, Saarikko patistaa.

Ministerin mukaan työmarkkinajärjestöjen vastakkainasettelu ei muutenkaan enää vastaa työpaikkojen todellisuutta ja ihmisten arkea: työntekijät ja työnantajat eivät enää ole tiukkoinakaan aikoina eri puolilla pöytää.

Tapahtuma- ja kulttuurialalle kansainvälistymisohjelma

Tiede- ja kulttuuriministerinä Saarikko on saanut katsoa aitiopaikalta myös kulttuuri- ja tapahtuma-alan ahdinkoa. Koronan toisen aallon myötä kesällä ja alkusyksyllä orastanut kasvu näyttää kääntyvän uudeksi alamäeksi. Tapahtumista ja yleisöstä elävä kulttuuriala kuihtuu, kun tilaisuuksia perutaan tai yleisö jää erilaisten rajoitusten vuoksi mieluummin kotiin.

Saarikko laskee hallituksen tukeneen kulttuurialaa pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriön kautta noin 79 miljoonalla eurolla. Sieltä on tullut tukea myös urheilupuolelle. Lisäksi tapahtuma-alan yritykset ovat saaneet työ- ja elinkeinoministeriön yritystukia.

”Aion tuoda lisäbudjettiin vielä uuden esityksen kulttuurialan koronatuesta. Sitä tulisi myös vapaalle kentälle ja kulttuurialan freelancereille. Samalla on tietysti tunnustettava, etteivät julkiset tuet mitään alaa kokonaan pelasta: ne ovat vain laastaria”, Saarikko toteaa.

”Koronakriisin hoito ja yritysten toimintaedellytysten turvaaminen on tällä hetkellä tärkeintä talous- ja työllisyyspolitiikkaa.”


Korona on rokottanut kovaa myös suomalaista kulttuuri-, musiikki- ja tapahtumavientiä ja monet projektit ovat pysähtyneet.

”Luoville aloille tarvitaan kansainvälisen kasvun ja viennin ohjelmaa, jossa alan osaamista, verkostoja ja tietotaitoa kerätään vahvemmin yhteen. Käytännössä tilanne helpottaa vasta sitten, kun koronaepidemia on saatu kansainvälisesti hallintaan.”

Säätiömalli ja lukukausimaksut eivät innosta

Yliopistojen rahoitus tulee olemaan haaste myös tulevina vuosina. Kauppakamarin ehdotuksessa Suomeen perustettaisiin perusrahoituksesta vastaava yliopistosäätiö. Sen runkona olisivat lukukausimaksut sekä pörssiyhtiöiden osakkeet mm. valtio-omisteisista yhtiöistä.

Valtion jakama perusrahoitus on lähes 2,8 miljardia vuodessa. Saarikon mukaan sen ohella pitää kehittää muitakin rahoitusmuotoja, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi tutkimusrahoituksen parempaa kotouttamista. Korkeakouluja pitää myös kannustaa tiiviimpään yhteistyöhön yritysten ja yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. Koulutusviennin- ja liiketoiminnan kehittämisessä on siinäkin paljon mahdollisuuksia.

”Olen avoin uusille vaihtoehdoille, joilla vahvistetaan rahoitusta. Perusrahoituksen siirtoon säätiön vastuulle tai kaikkia korkeakouluopiskelijoita koskeville lukukausimaksuille en kuitenkaan löydä perusteita.”

Osaajien lupabyrokratiaan tulossa helpotusta

Kauppakamari on ollut jo pitkään huolissaan osaavasta työvoimasta. Heitä pitäisi houkutella Suomeen entistä aktiivisemmin myös ulkomailta.

Saarikon mukaan haasteeseen on vastattu, sillä hallitusohjelmassa on sovittu mm. ulkomaalaisten tutkijoiden, Suomessa opiskelevien ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden sekä heidän perheidensä helpommista lupakäytännöistä. Myös oleskelulupaprosesseja on sujuvoitettu. Kansainvälisille opiskelijoille myönnetään oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi ja se jatkuu valmistumisen jälkeen kaksi vuotta.

”Aivan liian harva kansainvälinen opiskelija ja tohtoriopiskelija jää tänne valmistumisensa jälkeen töihin. Tarvitaan yritysten, oppilaitosten ja korkeakoulujen yhteistyötä, jotta opiskelijoille syntyisi kontakteja suomalaiseen työelämään ja etenkin pk-yritysten palkkauskynnys madaltuisi”, Saarikko toteaa.

Lisäksi työviisumit tulisi käsitellä kuukaudessa ja tavoitteeseen olisi päästävä mahdollisimman nopeasti, vaikka se edellyttää merkittäviä uudistuksia lainsäädäntöön, sähköisten prosessien kehittämiseen ja viranomaisten toimintatapoihin.

”Alueellinen kokeilu ulkomaisen tarveharkinnan lieventämisestä käynnistyy vuoden 2021 aikana.

Lisäksi selvitetään toimenpiteet, joilla erityisosaajille ja start up-yrittäjille sekä heidän perheenjäsenilleen luodaan nopean työluvan reitti Suomeen”, Saarikko lisää.

Entä joko itse kaipaatte käteenne raskaampaa salkkua, joka istuisi paremmin keskustan puheenjohtajan käteen?

”En. Pidän tiede- ja kulttuuriministerin tehtävää todella mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Valtiovarainministerin tehtävää hoitaa nyt Matti Vanhanen (kesk.) ja pidän aidosti hallituksen, keskustan ja Suomen kannalta arvokkaana, että Vanhasen pitkäaikainen kokemus hallitustyöskentelystä on tällä tavalla käytössämme.”

Oppisopimuspaikkoja tuplasti lisää

Vaikka yleinen keskustelu pyörii usein huippuosaajissa, ei tiede- ja kulttuuriministeri unohda muitakaan opintopolkuja. Kauppakamari on rummuttanut viime vuodet vahvasti oppisopimuskoulutuksen puolesta, jota voitaisiin vauhdittaa mm. palkkaporrastuksella. Tuki olisi oppisopimuskoulutuksen alkuvaiheessa suurempi ja pienenisi opiskelijan opintojen edetessä. Työantaja saisi automaattisesti tuen niiden koulutettavien osalta, jotka ovat alle 30-vuotiaita ja vailla aiempaa ammatillista perustutkintoa.

Saarikon mukaan oppisopimuskoulutuksen kehittäminen on tärkeimpiä keinoja vahvistaa koulutuksen työelämälähtöisyyttä.

”Tavoitteena pitää olla nuorten oppisopimuskoulutusmäärien tuplaaminen nykytasosta, myös oppisopimukseen liittyvän tukijärjestelmän porrastamista kannattaa selvittää. Mallin kustannukset ja vaikuttavuus on perattava läpi”, ministeri toteaa.