Asianajaja Tuomo Kautun kirjoituksessa (KL 12.2.) katsotaan hoiva-alan olevan irvokas esimerkki nykyisen osakeyhtiölain tulkinnasta, kun laissa säädetään osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena olevan tuottaa voittoa osakkeenomistajille. On vaikea yhtyä siihen näkemykseen, että hoiva-alan ongelmat johtuisivat osakeyhtiölain säännöksistä. Vuoden 2006 osakeyhtiölakiin kirjattiin voiton tuottamisen tarkoitus toteamuksella, että periaate vastasi vuoden 1978 osakeyhtiölain sisältöä. Pitkällä tähtäimellä toimiva yhtiö ei voi olla huomioimatta sidosryhmien arvoja ja näkemyksiä. Maineen menetys vie asiakkaat ja työt johtajiltakin.
Ongelmien taustalla on se, että kuntatalouden tilanne Suomessa on laajasti sellainen, että yhä iäkkäämmäksi elävän väestön hoiva pitäisi saada yhä halvemmalla. Tämä on epäilemättä johtanut liialliseen hintapainotukseen tarjouskilpailuissa. Hankintaosaamisessakin on puutteita.
Hankintasopimuksia voi tehostaa sanktioilla, ja omavalvonnan lisäksi tehtävät pistokoekäynnit ryhdittäisivät sopimusten toteuttamista. Lisäksi yrityksen hallituksessa tulisi panostaa riittävään toimialaosaamiseen sekä toisaalta tarkastella myös henkilöstön alalle soveltuvuutta.
Jos kunnat haluavat laatua hoivapalveluissa, tarjouskilpailuihin tulee asettaa täsmällisiä kriteereitä palvelusta. Henkilöstömitoitus ei ole ratkaiseva, vaan keskeistä on se, mitä vanhusten odotetaan saavan esimerkiksi tilojen, ravinnon, hygienian ja virkistyksen suhteen.
Korkeampi palvelutaso maksaa enemmän, minkä vuoksi julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaaminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat vaalien jälkeisen hallituksen keskeinen tehtävä. Oikeudenmukaisinta olisi, että yhteiskunta asettaisi koko maahan yhtenäiset laatukriteerit sille, minkä tasoista hoivaa meillä on oikeus saada, riippumatta siitä, tuottaako palvelun yksityinen vai julkinen toimija.
Teksti on julkaistu alun perin Kauppalehdessä 18.2.2019.