Tulevalla hallituksella on edessään vaikeita asioita. Varsinkin isoille ja ristiriitaisille hankkeille olisi hyötyä sääntelyn sujuvoittamisesta. Lainvalmistelu tarvitsee konsernijohtoa varmistamaan hallitusohjelman toteutumisen ja eri ministeriöiden välistä yhteistyötä seuraamaan ja kehittämään lainvalmistelun laatua. Myös lainvalmistelun laadullinen ja määrällinen resursointi tulee varmistaa sekä vahvistaa lainsäädännön vaikutusarviointia. Todellista muutosta ei kuitenkaan tapahdu ilman poliittisen ja virkamiesjohdon vahvaa sitoutumista.
Paremman sääntelyn tarve ei ole tuore. Erinäisiä hankkeita asian tiimoilta on yli 10 vuoden ajan järjestetty, ja pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella otettiin merkittävä askel perustamalla lainsäädännön arviointineuvosto. Tehtävää kuitenkin vielä riittää sääntelyn sujuvoittamiseksi.
”Puolueiden vastaukset hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymykseen lainvalmistelun laadusta olivat varsin ylimalkaisia”, arvioi Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa.
Linnainmaa kehottaa hallitusneuvottelijoita konkretiaan ja sopimaan rakenteista, joilla varmistetaan lainvalmistelun korkea laatu. Muutos vaatii myös vahvaa sitoutumista ministeriöiden poliittiselta ja virkamiesjohdolta sekä muutoksen jalkauttamista lainvalmistelusta vastaaville virkamiehille.
Hallitusneuvotteluissa on nostettu esiin komiteaperusteinen lainvalmistelu.
“Komiteaperusteinen lainvalmistelu sopii isoihin hankkeisiin, joihin liittyy ristiriitaisia intressejä, mutta on liian raskas pienempiin tai keskisuuriin hankkeisiin. Keskeistä on varmistaa ministeriöiden riittävä lainvalmistelun osaaminen ja resursointi sekä aidot ja kattavat sidosryhmäkuulemiset hankkeen alkuvaiheesta alkaen”, Linnainmaa esittää.
Keskuskauppakamari esittää 5 keinoa sujuvoittaa sääntelyä:
1. Konsernijohto lainvalmistelulle
Hallitusohjelman toteutumista ei nykyjärjestelmässä seurata ja varmisteta tehokkaasti. Lisäksi eri ministeriöt valmistelevat omaa sääntelyään itsenäisesti, ja jopa saman ministeriön eri osastojen työ voi olla koordinoimatonta. Eri ministeriöillä ei ole yhteistä esimiestä, joka sovittaisi pulmatilanteet toimiviksi kokonaisuuksiksi.
“Hallitusohjelman toteutumista varmistamaan tarvitaan lainvalmistelun konsernijohto. Asia liittyy hallitusohjelman toteutumiseen ja eri ministeriöiden väliseen yhteistyöhön. Sopiva sijainti lainvalmistelun konsernijohdolle olisi valtioneuvoston kanslia. Toiminto tulee resursoida niin, että ongelmatilanteisiin ja yhteensovittamista vaativiin hankkeisiin voidaan aidosti panostaa”, Linnainmaa sanoo.
2. Lainvalmistelun resurssit kuntoon
Pienessä maassa lainvalmistelun ongelmana lienee pysyvästikin resurssipula. Monissa hankkeissa resurssien puute on haitannut hyvän lopputuloksen syntymistä.
“Resursseissa ei ole kyse pelkästään määrästä vaan myös laadusta; lainvalmistelijoilla tulee olla riittävä kokemus ja osaaminen valmisteltavista asioista. Eri ministeriöiden lainvalmistelun resursseja tulee tarkastella ja tehdä tarvittavat ehdotukset resurssien vahvistamisesta tai uudesta kohdentamisesta”, Linnainmaa vaatii.
3. Lainsäädännön vaikutusarviointia vahvistettava
Lain säätäminen on poliittinen päätös. Siitä huolimatta päätös pitää tehdä avoimuutta noudattaen ja julkisilla vaikutusarvioilla.
“Lainsäädännön vaikutusarviointia tulee vahvistaa lainvalmistelua tekevissä ministeriöissä, jotta lainsäätäjällä olisi käytössään oikea tieto lakiesityksen vaikutuksista. Kysymys on demokratian toimivuudesta. On myös syytä huomata, että lainsäädännön arviointineuvosto on kansainvälisessä vertailussa erittäin kevyesti resursoitu”, Linnainmaa huomauttaa.
4. One in – One out toimintatavaksi
One in – One out -periaate tarkoittaa sitä, että yrityksille taakkaa aiheuttavan sääntelyn antaminen edellyttää, että toisaalla puretaan taakkaa. Menetelmä on käytössä Saksassa. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriössä sekä maa- ja metsätalousministeriössä tehtiin vuonna 2017 kokeilu, jonka tavoitteena oli kehittää laskentamalli säädöshankkeiden yritysvaikutusten arviointiin One in – One out -periaatteen mukaisesti.
“Hallitusohjelmassa tulee sopia One in – One out -periaatteen ottamisesta toimintatavaksi. Yrityksille sääntelytaakkaa aiheutuvan sääntelyn antaminen edellyttäisi vastaavan määrän sääntelytaakkaa purettavaksi muualta lainsäädännöstä. Lainvalmistelun konsernijohto koordinoisi toimintoa”, Linnainmaa kaavailee.
5. Lakihankkeille jälkiarviointi ja takuukorjausmekanismi
Säännös voi osoittautua epäonnistuneeksi, hyödyttömäksi, tarpeettomaksi tai aikansa eläneeksi erilaisista syistä. Käytännössä on kuitenkin vaikeaa saada aikaan tuoreen sääntelyn kumoaminen, vaikka sen epäonnistuminen tai hyödyttömyys olisi ilmeistä. Lakihankkeissa käytetään varsin vähän jälkiarviointia.
“Kaikissa merkittävissä hankkeissa tulisi muutaman vuoden kuluttua tehdä jälkiarviointi ja ryhtyä sen tulosten mukaisiin toimenpiteisiin tarvittavilla lakimuutoksilla. Epäonnistuneet ja tarpeettomat säännökset tulee kumota, Linnainmaa vaatii ja jatkaa, että lainvalmistelun konsernijohto seuraisi jälkiarviointien ja siitä aiheutuvien jatkotoimien toteutumista”, Linnainmaa sanoo.