Legalistinen byrokratiatehdas, joka läsnä lähes kaikessa mutta näkymätön. Keskustelua EU:sta hallitsee usein passiivi – Bryssel päätti tai komissio pakottaa Suomea. Harvinaista herkkua on päästä lukemaan asioista, joita Suomi muiden mukana on päättämässä Brysselissä, saati kirjoituksia siitä, kuinka EU:n ansiosta voimme tehdä jotakin. Tähän taustaan nähden ei ole ihme, että toisinaan EU:n päätöksenteko ja EU:n tarjoamat mahdollisuudet tuntuvat etäisiltä ja laimeilta.
EU, sen eri instituutiot ja päätöksenteko raamittavat kuitenkin keskeisellä tavalla elämää Suomessa ja ovat tärkeä osa sitä ympäristöä, jossa suomalaiset yrityksetkin toimivat. Vihaat tai rakastat EU:ta – tai jotakin siltä väliltä – selvää on, että EU:n tarjoamat mahdollisuudet kannattaa hyödyntää myös liiketoiminnassa ja karikot välttää seuraamalla ja vaikuttamalla päätöksiin.
Miksi yritysten pitäisi osata ja ymmärtää miten EU toimii?
Yritysten toimintaympäristössä on valtavasti asioita, joiden jäljet johtavat Brysseliin. Joillakin sektoreilla yli 90 prosenttia lainsäädännöstä tulee Brysselistä. Kun koti-Suomessa kirjoitamme lausuntoja hallituksen esityksiin ja vaikutamme kansalliseen päätöksentekoon, liian harvoin ymmärrämme, että usein siinä vaiheessa todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet suppilon lailla. Asiat on jo päätetty Brysselissä, hallituksen esityksillä ne vain tuodaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, osaksi ihmisten elämää ja yritysten toimintaympäristöä.
Reagoinnin sijaan tarvitaan ennakointia. Tämä on helppo sanoa, mutta vaikeampaa tehdä. Toisaalta tuntuu, että EU-lainsäädäntöön liittyvät asiat tulevat yllätyksenä mutta samaan aikaan EU-päätöksenteko tuntuu hitaalta ja kankealta. Oli niin tai näin, yritysten ei kannata jäädä katsojan rooliin, kun omaa toimintaa koskevia reunaehtoja muutetaan.
Kuka, mitä, milloin? Ensimmäinen askel on ymmärtää, mitkä yrityksen omaan toimintaan vaikuttavista asioista on niitä, joilla on vahva linkki Brysseliin. EU-lainsäädännöllä ei määritetä kaikkia laivoja pinkeiksi, mutta Brysselissä päätetään esimerkiksi siitä, miten merenkulun päästökauppa toteutetaan.
Sen jälkeen pitäisi pystyä hahmottamaan aikataulut, mitä on tulossa ja milloin. EU-lainsäädäntö ei vain tupsahda esiin kasvottomasta koneistosta. Jokaista lainsäädäntöehdotusta, jonka komissio antaa ulos, on edeltänyt julkinen kuuleminen ja vaikutusarvioinnit. Ehdotukset on listattu komission työohjelmiin ja joka vuosi annettaviin työsuunnitelmiin. Jos lainsäädäntöehdotukset Brysselistä tulevat yllätyksenä, joku osa koneistosta lienee rikki. Nämä yllätykset saattavat viedä kilpailuetua pois suomalaisilta yrityksiltä, ne voivat hankaloittaa toimintaa tai pahimmillaan viedä pohjan pois yritystoiminnalta.
Tämän jälkeen tarvitaan ymmärrystä keneen pitäisi vaikuttaa. Komissiolla, Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on kaikilla omat tehtävänsä. Vaikka niiden roolien erot eivät korostu kotimaisessa keskustelussa, vaikuttamistyön kannalta niiden tehtävien ymmärtäminen on todella tärkeää.
Parhaimmillaan komissioon syötetään ennakolta sellaisia ratkaisuja, jotka ovat hyviä Suomelle ja suomalaisille yrityksille. Komission virkamiehet mielellään kuuntelevat toimijoiden näkemyksiä ja vievät niitä eteenpäin, kunhan vain muistetaan tarjoilla ongelmien sijaan ratkaisuja. Parhaassa tapauksessa nämä ratkaisut päätyvät osaksi tulevia lainsäädäntöehdotuksia.
Kun komissio on lainsäädäntöehdotuksensa antanut, vaikuttamisen painopiste siirtyy neuvostoon ja parlamenttiin. Suomen kantoihin vaikuttamalla vaikutetaan myös siihen, miten Suomi vie asioita eteenpäin osana jäsenmaiden neuvostoa. Entinen suurlähettiläs totesi aikanaan, että Espanjakin ymmärtää jäänmurtajia. Asioihin on mahdollista vaikuttaa.
Parlamentti puolestaan tasavertaisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa lisää omat mausteensa neuvoteltavana olevaan lainsäädäntöön. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaiset MEP:t ovat valmiita viemään osaltaan eteenpäin ratkaisuja, jotka ovat myös Suomelle hyväksi.
Taksonomiaa ja rikkidirektiivejä vai sisämarkkinoiden mahdollisuuksia?
Kansallisessa työkalupakissa on yllätyksen kohdatessa vain vääriä välineitä tarjolla. Heittäydytään neliraajajarrutukseen tai kaadutaan saappaat jalassa. Tai todetaan puolihuolimattomasti, että ehdotusten kanssa voidaan elää. Asioiden ei kuitenkaan tarvitse antaa liukua tähän pisteeseen. Ongelmia on taklattava silloin kuin niitä ilmenee. Yhtä lailla tärkeää on ymmärtää, että parhaimmillaan EU-lainsäädäntöön voi vaikuttaa siten, että se on suotuisaa ja tukee omaa liiketoimintaa.
Tämä taas vaatii osaamista EU-koneistosta ja päätöksentekojärjestelmästä. Ymmärrystä siitä, miten järjestelmä toimii, kenellä on valtaa ja mihin asioihin. Tämän ymmärryksen lisäämiseen Keskuskauppakamarin järjestämä Yritysjohdon EU-vaikuttamisen ohjelma antaa hyvät eväät. EU-vaikuttamisen ohjelmassa läpivalaistaan, mitä ovat puisevalta kuulostavat EU-toimielimet ja niiden valta, miten vaikutetaan ja kuullaan kaikkien kolmen, komission, parlamentin ja neuvoston virkamiehiä. Ohjelmassa myös käydään läpi, miten lainsäädäntö syntyy ja kuullaan näkemyksiä niin virkamiehiltä kuin lobbareiltakin.