Keskuskauppakamari kiittää mahdollisuudesta tutustua luonnokseen hallituksen esityksestä, joka koskee liikenne- ja lämmityspolttoaineista ja sähköstä energiaverotuksen yhteydessä kannettavaa huoltovarmuusmaksua. Huoltovarmuusmaksua ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen määrä perustuisi polttoaineen energiasisältöön ja energiaverotuksen tasoon. Liikenne- ja lämmityspolttoaineista huoltovarmuusmaksulla kerättävä verotuotto säilyisi ennallaan. Sähkön aiemmin matala huoltovarmuusmaksu nousisi yli kuusinkertaiseksi.
Huoltovarmuusmaksun määräytymisperusteita on selvitetty työ- ja elinkeinoministeriön huoltovarmuuslainsäädännön uudistamista valmistelleen työryhmän alatyöryhmässä. Esitettyjen huoltovarmuusmaksujen taso perustuu poliittiseen arviointiin siitä, että jatkossakin huoltovarmuusmaksua kannetaan osana liikenne- ja lämmityspolttoaineiden ja sähkön energiaveroa ja että sähkön huoltovarmuusmaksun tasoa korotetaan. Myös veron tuottotavoite, noin 92 milj. euroa vuodessa, on asetettu poliittisen arvioinnin perusteella. Verotuottotavoite vastaa ennakoitua huoltovarmuusrahaston tuloutustarvetta. Lisäksi huoltovarmuusrahastoa voidaan tarvittaessa kartuttaa valtion budjetista.
Keskuskauppakamari puoltaa huoltovarmuusrahaston säilyttämistä valtion talousarviosta eriytettynä ulkopuolisena rahastona. Huoltovarmuuden merkitys on yhteiskunnalle kiistattoman tärkeää, ja huoltovarmuustoiminnan rahoitukselle tulee muodostaa riittävä ja ennakoitava rahoituspohja.
Näkemyksemme mukaan on perusteltua tulouttaa huoltovarmuusmaksut täysimääräisinä talousarvion ulkopuoliseen huoltovarmuusrahastoon, vaikka niiden määrä ylittäisikin rahastolta edellytettävän tuloutustarpeen. Rahastoon mahdollisesti kertyvää ylijäämä olisi perusteltua suunnata huoltovarmuutta parantaviin lisäinvestointeihin. On tärkeää, että poikkeuksellisissa tilanteissa rahastoa voidaan täydentää tarvittaessa budjettivaroin.
Keskuskauppakamari pitää perusteltuna huoltovarmuusmaksun perusteen muuttamista aiempaa yhdenmukaisemmaksi energiaverotuksen määräytymisperusteiden kanssa. Huoltovarmuusmaksun tausta on fiskaalinen, joten sinänsä sen sitominen energiaverotuksen tapaan energiasisältöön on perusteltua.
Huoltovarmuusmaksun noston on perusteltua kohdentaa sähköön, sillä liikennepolttoaineiden energiaveron taso on korkea ja niiden hintaan kohdentuu tulevina vuosina merkittäviä korotuspaineita muun muassa uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen kasvaessa ja polttoainejakelun päästökaupan (ETS2) alkaessa. Nykytilanteessa noin 55 prosenttia huoltovarmuusmaksujen kertymästä kerätään liikennepolttoaineista, mitä ei voi pitää kohtuullisena osuutena ottaen huomioon liikennesektorin kokonaisuutena korkean erillisverotaakan. Liikennepolttoaineissa korotus kohdistuu ensisijaisesti biokaasuun ja dieselpolttonesteeseen. Fossiiliseen dieselpolttonesteen huoltovarmuusmaksu kasvaisi noin 74 prosentilla. Koska fossiilisen dieselin valmisteveron taso on korkea, huoltovarmuusmaksun näinkin tuntuva korotus nostaisi kokonaisverotasoa vain noin 0,5 prosentilla.
Emme pidä perusteltuna esitettyä lämmityspolttoaineiden huoltovarmuusmaksun alentamista. Esitetty linja rikkoisi esitettyä periaatetta sitoa huoltovarmuusmaksu energiasisältöön. Kevyen polttoöljyn energiasisältö on käytännössä sama kuin korkeammin verotetun dieselpolttonesteen, joten lähtökohtaisesti kevyen polttoöljyn huoltovarmuusmaksun tulisi olla sama kuin dieselpolttonesteen. Myös raskaan polttoöljyn ja kivihiilen huoltovarmuusmaksujen tulisi perustua energiasisältöön, eikä niiden vallitsevaan energiaveron tasoon.
Esityksen mukaisessa energiasisältöön perustuvassa laskentatavassa sähkön huoltovarmuusmaksu kasvaisi eniten, noin 6,5-kertaiseksi nykytilanteeseen nähden. Kokonaisvaikutus sähkön alemmassa verokannassa olisi erittäin suuri, sillä veroluokassa II kokonaisverotaso kasvaisi huoltovarmuusmaksun korotuksen seurauksena yli kaksinkertaiseksi. Kertaluonteisena keskellä vuotta tehtävänä muutoksena veroluokan II sähköveron tasoon esitetty 114 prosentin korotus on kohtuuttoman suuri. Esitämme, että sähkön huoltovarmuusmaksun korotusta alennettaisiin luopumalla lämmityspolttoaineille esitetystä huoltovarmuusmaksun alentamisesta. Lisäksi esitämme, että sähkön huoltovarmuusmaksun korotus tehtäisiin vaiheittain 2–3 portaana vuosina 2026–2028, jolloin se olisi ennakoitavampi ja jakautuisi pienempiin portaisiin.
Hanna Kalenoja
Johtava liikenneasiantuntija
hanna.kalenoja@chamber.fi
+358 50 534 4750