Valmistumisen hetki vaikuttaa nuorten aikuisten työmarkkinamenestykseen – valitettavasti.
Lama-aikana valmistuneiden työmarkkinamenestys poikkeaa normaaliaikoina valmistuneista. Näin on ainakin, jos on uskominen Bart Cockxin kokoomia viimeisiä tutkimustuloksia.
Teoria on looginen, mutta monisyinen. Myös sen empiirinen tutkiminen on jossain määrin monimutkaista, mutta siitä toisaalla. Seuraavassa karkeasti yksinkertaistettu kuvaus vaikutusmekanismeista.
Korkeasti koulutetuilla henkilöillä on monasti useampia työmarkkinavaihtoehtoja, kuin matalasti koulutetuimmilla kavereillaan. Yliopistotutkinnon suorittanut ei lama-aikaan kenties löydä heti työtään omalta alaltaan, mutta usein jotain työtä kuitenkin löytyy. Työttömyyden sijaan ”oman alan” työkokemuksen kertyminen vähenee ja palkka saattaa olla vaihtoehtoa alempi.
Sen sijaan matalammin koulutetulla henkilöllä lama-aikana tällaista sopeutumisvaihtoehtoa alemman koulutustason työtehtävään ei ole ja työttömyys nousee herkemmin.
Korkeasti koulutettujen ihmisten tapauksessa vaikutukset ovat pitkäaikaisemmat, kun tärkeä inhimillisen pääoman ja kokemuksen karttumisen aika oman alan töistä valmistumisen jälkeen lyhenee. Matalammin koulutetuilla inhimillisen pääoman karttuminen näyttelee vähäisempää roolia, jolloin vaikutukset ovat lyhyempiaikaisia ja pikemminkin työttömyyden kautta realisoituvia.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Työmarkkinoiden joustavuus vaikuttaa tuloksiin merkittävästi. Bart Cockxin kokooma-artikkelissa nimetään monia tekijöitä, kuten irtisanomissuoja, ammattiliittojen voima, minimipalkan suuruus ja sosiaaliturvan kattavuus. Kaikki ovat hyviä asioita, joita tarvitaan kehittyneessä yhteiskunnassa. Kysymys on aina, että kuinka mittavia järjestelmien tulisi olla. Nämä tekijät ovat kuitenkin sellaisia, joilla tuetaan työmarkkinoiden sisäpiiriläisiä ulkopiirin kustannuksella. Näin ollen ilmiselvästi palkan suuruinen työttömyysturva tai irtisanomiskielto olisivat työmarkkinoiden dynamiikan tappavia uudistuksia.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Työmarkkinapolitiikan yksi keskeinen valinta on se, kuinka paljon vakuutussuojaa työntekijöille annetaan, mutta vastapainona on heikompi toimivuus mm. rakenteellisen työttömyyden tai tuottavuuden kautta. Asiaa on pyritty ratkaisemaan monin tavoin ja kenties kuuluisin vastaus tulee Tanskasta, jossa puhutaan joustoturvasta. Sosiaaliturvan taso on korkea, mutta irtisanomissuoja olematon. Lisäksi työttömiä aktivoidaan tavoilla, joiden rinnalla aktiivimalli kalpenee. Tulosten perusteella malli näyttää kuitenkin toimivan ja monet tanskalaiset tuntuvat itsekin olevan aika tyytyväisiä harvinaislaatuiseen malliinsa.
Mutta uusi näkökulma on se, että työmarkkinoiden joustavuus vaikuttaa myös eri ikäkohorteille lamasta jääviin arpiin. Tätä ei aina tule mietittyä, mutta ääneen sanottuna se kuulostaa loogiselta.
Kaikki edellä mainittu alleviivaa sitä, että työmarkkinoiden reilusta joustavuudesta on pidettävä huolta. Kerta toisensa jälkeen kansainväliset instituutit motkottavat pikemminkin Suomen työmarkkinajärjestelmän jäykkyyksistä kuin joustoista.
Tämä asia tulee olemaan keskeinen tulevaisuudessa. Koodisanoja ovat muun muassa yleissitovuus, irtisanomissuoja ja sosiaaliturvajärjestelmä. Näihin asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota – mieluiten tutkijoiden näkökulmasta, eikä niiden, joiden kannustimena on säilyttää järjestelmä mahdollisimman muuttumattomana.
Toivottavasti hallitus tekisi jotain asian hyväksi. Taitaa kuitenkin siirtyä ”seuraavalle hallituskaudelle”. Niin kuin niin moni asia aikaisemminkin. Jäädään odottamaan niitä hallituksen lupaamia rakenteellisia uudistuksia.
Artikkeli on julkaistu alunperin Verkkouutisissa 9.6.2020