Verohallinto on pyytänyt Keskuskauppakamarilta lausuntoa luonnoksesta Verohallinnon päätökseksi itse annetun ilmoituksen sisällöstä, voimassaolosta ja menettelystä, jolla sen luotettavuus todetaan, sekä asiaa koskevan Verohallinnon ohjeen ”Osingon saajan itse antaman ilmoituksen sisältö, voimassaolo ja luotettavuuden todentaminen” uudesta versiosta. Keskuskauppakamari esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa.
Keskuskauppakamari pitää Verohallinnon ohjeistusta erittäin tärkeänä lähdeverotuksen menettelymuutoksen onnistumisen ja siten Suomen pääomamarkkinoiden houkuttelevuuden kannalta. Keskuskauppakamari kiittää Verohallintoa siitä, että osingon saajan itse antamaa ilmoitusta koskevaa ohjeluonnosta on selkeytetty ja täsmennetty aikaisempaan lausunnolla olleeseen versioon verrattuna.
Kun ulkomainen säilyttäjä harkitsee uuden lainsäädännön mukaista rekisteröitymistä, osingonmaksukohtainen tutkimisvelvollisuus lienee merkittävin epävarmuutta ja kysymyksiä aiheuttava seikka siihen liittyvän manuaalisen työn vuoksi. Keskuskauppakamari pitää osingonjakokohtaisen tutkimisvelvollisuuden alarajan nostoa aikaisemmassa ohjeluonnoksessa olleesta 2 500 euron suuruisesta osingosta 10 000 euron suuruiseen osinkoon tervetulleena ja oikeansuuntaisena toimenpiteenä. Veron määrään suhteutettuna alaraja on edelleen matala, sillä 10 %:n suuruisen lähdeveron määrä 10 000 euron suuruisesta osingosta on 1 000 euroa. Lienee hyvin epätodennäköistä, että osingonsaaja ryhtyisi tällaisessa tilanteessa kustannuksia aiheuttavaan järjestelyyn verohyödyn saamiseksi. Keskuskauppakamari katsoo, että alarajan korottaminen edelleen olisi perusteltua muistioluonnoksen sivulla 4 mainittujen hallinnollisten kustannusten välttämiseksi.
Ohjeluonnoksen sivulla 14 todetaan, että jos säilyttäjä tietää tai sen on syytä tietää, että osingonmaksutapahtumaan soveltuu kansallinen veronkiertosäännös (VML 28 §) tai Principal Purpose Test -määräys, ei ilmoitusta voida pitää luotettavana. Koska veronkiertosäännös ja Principal Purpose Test -määräys ovat tulkinnanvaraisia, eikä niiden soveltumisesta hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettuun osinkoon ole oikeuskäytäntöä, säilyttäjien on käytännössä hankalaa arvioida säännösten soveltumista osingonmaksutapahtumaan. Ohjeeseen voitaisiin lisätä esimerkki tilanteesta, jossa Verohallinto katsoo, ettei säilyttäjä voi näillä perusteilla pitää ilmoitusta luotettavana.
Keskuskauppakamari pitää Verohallinnon päätösluonnosta perustelumuistioineen selkeänä ja asianmukaisena. On hyvä, että päätösluonnoksessa painotetaan itse annetun ilmoituksen sisältöä, eikä ilmoitukselle määrätä erityisiä muotovaatimuksia.