Uusi whistleblower-direktiivi antaa väärinkäytösten paljastajille yhtenäisen suojan EU-alueella yleisen edun kannalta tärkeillä aloilla. Direktiivin tarkoituksena on tarjota suojaa sellaisille henkilöille, jotka ilmoittavat esimerkiksi omassa työympäristössään havaitsemistaan epäkohdista, sanoo Keskuskauppakamarin lakimies Erkko Meri. Voimaantuleva sääntely tulee hyvin suurella todennäköisyydellä aiheuttamaan taloudellista ja hallinnollista taakkaa pienille ja keskisuurille organisaatioille.
Euroopan parlamentti hyväksyi 16.4.2019 unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelua koskevan whistleblower-direktiivin. Väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden suojelua koskeva direktiivi koskee organisaatioita, joissa on vähintään 50 työntekijää. Direktiivi tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa kansallisen implementoinnin jälkeen yhä useamman suomalaisyrityksen toimintaan. Sääntelyn vaikutuksista varsinkin pk-yrityksiin on käyty vielä hyvin vähän keskustelua.
”Tällä hetkellä yrityksissä käytössä olevat ilmoituskanavat perustuvat pitkälti finanssialan omaan toimialasääntelyyn ja markkinoiden väärinkäyttöasetukseen. Niin sanotut whistleblow- eli ilmoituskanavat ovat olleet useissa suurissa yrityksissä käytössä jo vuosia. Aihe on nostettu esille myös hallituksen ohjelmassa, jossa on viitattu korruptionvastaisen toiminnan tehostamiseen sekä ilmoittajien suojeluun”, kertoo Meri
Ehdotuksen mukaan whistleblower -direktiivi on pantava Suomessa täytäntöön viimeistään 15.5.2021.
Uhkakuvana tarpeeton hallinnollinen taakka pk-yrityksille
Toimivaa ja turvallista ilmoituskanavaa voidaan pitää tärkeänä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijällä olisi liikesalaisuuslain perusteella oikeus ilmaista liikesalaisuus ulkopuoliselle taholle yleisen edun suojaamiseksi.
”Näissä tilanteissa työntekijän on nimittäin ensisijaisesti hyödynnettävä sisäisiä ilmoituskanavia, ja tietojen paljastamista ulkopuoliselle pidetään viimeisenä keinona. Tällaiset tilanteet lienevät kuitenkin suhteellisen harvinaisia varsinkin pienemmissä organisaatioissa”, Meri kertoo.
Meren mukaan pk-yrityksissä esimerkiksi tietosuojakysymyksiin liittyvä osaaminen voi olla puutteellista. Vaarana on, että ilmiantokanavista saatavat konkreettiset hyödyt ovat olennaisesti pienemmät kuin järjestelmien käyttöönotosta aiheutuvat haitat pk-yritysten toimintaedellytyksille.
”Ilmiantokanavien tulisi keskittyä työympäristössä havaittuihin olennaisiin väärinkäytöksiin, uhkiin ja laiminlyönteihin. Liian matala kynnys ilmoitusten tekemiselle aiheuttaa tarpeetonta taakkaa työnantajien näkökulmasta”, Meri toteaa.
Meri painottaa, että direktiivin kansalliselle lainsäätäjälle jättämä liikkumavara tulee käyttää niin, että yrityksiä ja julkista sektoria ei kuormiteta turhalla byrokratialla. Väärinkäytösten torjunnan tulee perustua organisaatioissa todellisiin ja havaittuihin epäkohtiin mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla.
Katso lisätietoja Keskuskauppakamarin tarjoamasta Ilmoituskanava-palvelusta.